Maanantaiaamuna kello soi luultavasti kello kuuden ja seitsemän välillä. Kyllä ketuttaa ja väsyttää. Lauantaiaamuna jostain syystä uni lopahtaa puoli seitsemältä ja tarkasteltava kohdehenkilö tuntee itsensä täysin pirteäksi ja ihmettelee, miksei nuku kun "kerrankin saisi". Närästyskäyrän graafi maanantaiaamuna ja tuona kyseisenä lauantaiaamuna näyttää totaalisen erilaiselta. Outoa, kello on saman verran. Unta on plakkarissa saman verran. On syytä tutkia, mitä tapahtuu vallanneen valvetilan jälkeisinä hetkinä näinä kahtena eri aamuna. Oletetaan, että kohdehenkilö on nainen, omaa pari jälkeläistä ja yhden syyllisen edellisiin.

Lauantai. Nainen nousee vuoteessa. mainitut talouden muut jäsenet eivät ole hereillä. Nainen nousee leposijaltaan, siirtyy keittiöön, valmistaa itselleen kupposen teetä tahi kahvia makunsa mukaan ja tuijotteleee ikkunasta ulos. Arviolta puolen tunnin sisään nuorin tämän talouden perillisistä nostaa päänsä sängystä. Nainen hymyilee autuaasti ja ryhtyy valmistamaan pennulle soveliasta ravintoa ja virittää televisioon jälkeläisen vilkutustaitoa kehittävän lastenohjelman. Perheen vapaapäiväarki on alkanut.

Maanantaiaamuna nainen nousee sängystä havahduttuaan herätyskellon vienoon kilinään. Talouden muut jäsenet nukkuvat. Ensin nainen tyrkkii REM-unessa kiikkuvaa siittäjää sängyn toisella puolella ja ilmoittaa päivän alkaneen. Uros ei noteeraa yrityksiä. Nainen huokaa voimasanoin höystetyn sarkastisen solvauksen tuolle elämänsä valolle ja poistuu makuuhuoneesta. Seuraavaksi nainen suuntaa jälkeläisten makuusijojen ääreen ja ilmoittaa aamun saapuneen. Nuorimmainen aloittaa valvetilansa lupaavalla kitinällä vääntäen naamansa jokaisen lihaksen kouristuksenomaiseen asentoon, joka muistuttaa kokonaisuutena lähinnä kosteusvaurion kärsinyttä kilpapyörän satulaa. Kruununperijä laukaisee tarkasti artikuloidun herjaukseen emolleen ja kääntää kylkeään. Nainen marssii tuohtuneena kylpyhuoneeseen todetakseen peilin avulla olevansa yli kolmekymmentä kahdenkymmenen ikävuoden sijaan ja havaitsee pelastavan kosmetiikkatuotteen olevan lopussa. Sutien naamaansa löytämiään korvaavia kemikaaleja totuuden peittämiseksi nainen vaeltaa samanaikaisesti vaatekaapilleen kaivamaan esiin silittämättömäksi ilmenevää työpaitaa. Huutaen säännöllisesti jokaiselle perheenjäsenelle herättäviä äännähdyksiä ja ripeään toimintaan kehoittavia ohjeistuksia nainen töhrää vielä maskaraa silmäluomiinsa ja polttaa aamupuuron pohjaan. Perheen arkiaamu on alkanut.

Näistä esimerkkitapauksista voimme toki päätellä, että ketutuskäyrän merkittäviä eroja ei tarvitse erikseen analysoida. Huomattava on kuitenkin, että myös väsymyksen tunne on näinä kahtena eri aamuna hyvin toisistaan poikkeava. Heräämisajankohta on sama ja olettakaamme, että nautitun unen määrä on yhtälailla sama. Väsymys eri. Armoton vitutus on toki voimia syövä mielentila. Se on selvä. Mutta jos laajennamme empiiristä havainnointiamme tämän kohdenaaraan lisäksi hänen kumppaniinsa, urokseen, jonka väsyttävät tekijät arkiaamuna eivät ole verrattavissa naaraan koettelemuksiin pienestä aamuisesta solvauksesta huolimatta, joihin hän lienee yhteisen taloudenpidon aikana jo jokseenkin tottunut. Uroskin on väsynyt juuri maanantaina.

Väsymystilan vaihtelu liittyy ihmisyyden kahteen luontevimpaan tunnetilaan. Ensimmäinen on muutosvastarinta. Toinen on kateus. Muutosvastarinta on ihmisen luontainen refleksi kaikkea ulkopuolelta tulevaa syötettä kohtaan. On hyvin harvoja sellaisia ehdotuksia tai uusia asioita, joihin ihminen suhtautuisi luontaisesti positiivisesti. "Haluaisitko palkankorotuksen?", "Mitä oikein haluat minusta? Mitä sen eteen pitäisi tehdä?". "Kultaseni, käytäisiinkö tänään K-kaupan sijaan S-marketissa?", "Ei missään tapauksessa!". Ihminen vastustaa muutosta, joka ei ole lähtäisin hänestä itsestään. Vallitseva on hyvä, muutos paha. Vaikka perustellaan kuinka pätevästi, että maapallo on pallo, on turvallisempaa pysytellä siinä, että se on pannukakku. Kohdehenkilöidemme väsymys on muutosvastarintaa. Jos henkilö herää oma-aloitteisesti kello puoli seitsemän, hän on levännyt ja tyytyväinen. Jos hän herää herätyskellon ääneen täsmälleen samaan aikaan, hän on pakotettu heräämään vastoin omaa valintaansa. Kohde vastustaa ja tuntee olonsa väsyneeksi ihan vaikka vaan protestiksi.

Sitten kateus. Tämä on simppeliä matikkaa. Kun ihminen herää vastoin omaa valintaansa, ja on siis tästä kimpaantuneena jo noussut barrikadeille, tarvitaan enää syyllisten etsintä.On olemassa ihmisiä, joiden ei tarvitse käydä töissä. On olemassa ihmisiä, jotka ovat kaksikymppisiä. On olemassa ihmisiä, joilla ei ole vaativia jälkeläisiä. On olemassa ihmisiä, jotka elävät villiä sinkkuelämää. Työtä tekevän perheellisen arkiaamu muistuttaa joka elämän aspektin osalta, ettei kohdehenkilön asiat ole em. tolalla. Projisoidaan siis syyllisyys mainituista vajavaisuuksista niihin yksilöihin, jotka vielä nukkuvat. Ja voilá, uskomaton uupumus on kehitetty täyteen kukkaansa. Lienee sanomattakin selvää, että otollisin hetki tämän täysmittaisen henkisen kapinan nousemiselle on juurikin maanantaiaamu.