"Maailman napa", "Kaikki ei pyöri sinun napasi ympärillä", "Omaan napaan tuijottaja". Mikä siinä navassa on niin ihmeellistä? Itsekeskeisten ihmisten elämän keskiöksi kuvataan aina napa. Ja vielä se oma. Tai sitten ihmisen luonnehditaan ajattelevan itseään kaiken napana. Napa on keskellä kehoa. Maan akselin sanotaan halkovan napojen läpi. Napa on siis joko keskellä tai merkkinä keskustan akselista. Keskeistä kaiken kaikkiaan.

Ihmisen napa on muinaisjäänne yhteydestä äitiin, emään, elättäjään, elämän lähteeseen. Muisto katkaisemattomasta linkistä, elämänlähteestä, joka on katkaistu. Napa on siis paradoksi jo syntyessään. Kuka ajattelee todellisuudessa napaansa? Vertauskuvallista juu, mutta miksi napa? Egosentriset ihmiset keskittyvät moniin asioihin itsessään. Ulkonäköönsä, omiin näkemyksiinsä, vaatteisiinsa, vartaloonsa, olemukseensa jne. Mutta räpylä ylös kaikki narsistit peilienne edessä, kuka ajattelee napaansa?

No niin sanontojahan riittää ja kielen tiet ovat kummalliset, mutta asiaan. Mitä ovat nuo itsekeskeiset oman navan tuijottajat, narsisitit, egoistit ja muut yli-ihmiset? Mikä heistä tekee itsekeskeisiä? Sanotaan, että he pitävät itseään muita parempina. Väitetään, että he eivät arvosta eivätkä kunnioita muita ihmisiä. He vertaavat itseään muihin omaksi edukseen, kääntävät todellisuuden itselleen miellyttäväksi ja näkevät viat ja virheet lähinnä vain muissa ihmisissä. Heissä ei ole vikaa. Miten mahtavaa! Heillä on lupa heitellä muita kivillä! Mutta miten työlästä..

Narkissoksen tarinasta juontuu termi narsisti. Narkissos rakastui omaan kuvaansa. Ehkä myös siis napaansa. Huomioitavaa on kuitenkin, ettei hän rakastunut itseensä, vaan kuvaansa. Siis kuvaan omasta navastaan. Olen tavannut monta onnetonta ihmistä, joiden täytyy jatkuvasti toteuttaa kuvaa täydellisestä elämästä. He ovat rakastuneet kuvaan hyvästä, oikeasta ja moitteettomasta. Hyvin tärkeää on tuoda ihmisille tiettäväksi, että näin on oikein. Erilainen on väärin. Erilainen on moitittavaa. Tulee korostaa, kuinka hieno kuva minun elämäni on. Nämä ihmiset eivät todellisuudessa tuijota omaa napaansa tai mieti, onko itsessään hyvä vai huono, ruma vai kaunis. He pohtivat, miltä kaikki näyttää. Kuinka oma kuva voisi näyttää paremmalta? Entä jos kukaan ei näe, miten hieno tuo kuva on? Jos joku luulee, etten ole hyvä? Vaaditaan toimia!

Henkilökohtainen näkemykseni on, että itsekeskeinen ihminen ei ole itsekeskeinen. Eikä marttyyri samarialainen sisarhentovalkoinen ole marttyyri. Fiksuimmat hiffasivat jo, että haluan sanoa päinvastoin. Itsekkyys on nykymaailmassa pahe. Paradoksaalinen pahe. Toisaalta täytyy osata rakastaa itseään, mutta kuitenkin asettaa kaikki muut oman etunsa edelle silkasta lähimmäisen rakkaudesta. Jokainen, joka on joskus ollut rakastunut, tietää, ettei oman rakkaan hyvinvoinnin edelle mene mikään. Jos siis on rakastunut itseensä, miten muka uhraisi tuon kullannupun edun jonkun yhteisen hyvän alttarille? Päätön ajatus! Kohtuuton vaatimus!

Ihmismielen eri tilat ilmenevät ristiriitaisesti. Uhmaikäinen lapsi on eksyksissä ja testaa oman tahtonsa voimia ja rajoja. Ihminen toimii hukassa ollessaan näin läpi elämänsä. Jostain syystä meihin on istutettu tarve vaikuttaa muihin. Olla tärkeä ja merkityksellinen. Eri vaiheissa tämä ilmenee eri tavoin. Joskus terveesti, joskus ei niinkään. Joskus ihmisen tarve vaikuttaa saa aikaan hyvää, joskus ei niinkään. Tuo vaikuttamisen tarve lienee ollut sama niin Hitlerillä kuin paavi Johannes Paavali toisella. Joskus vaikuttajat epäonnistuvat vastoin parempaa tarkoitustaan, toisinaan menestyvät. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan. Masennus on perin yleinen tapa olla hukassa ruohonjuuritasolla. Ihminen ei koe itseään järin rakastettavaksi. Lähinnä turhaksi, hyödyttömäksi ja tarpeettomaksi. Kuinka se ilmenee? Aivan samoin kuin uhmaikäisen lapsen kriisi. Loputtomat syytökset alkavat sinkoilla ilmoille. Ihmiset, nimenomaan muut ihmiset, ovat aikaansaaneet tämän. En pysty vaikuttamaan, joten olen uhri! Masentuneet ihmiset kuvittelevat, että muiden ihmisten arjen sisältö koostuu lähinnä tämän uhrin elämänlaadun heikentämisestä. Käyvätkö he töissä, hoitavatko perheitään, harrastavatko? Ei suinkaan! He punovat salakavalia juonia päivät pääksytykseen(taas aivan käsittämätön sananparsi, pahoittelen) piinatakseen tätä uhri-parkaa. Ja tämä raukka kärsii. Hänelle ei jää enää muuta keinoa, kuin marttyyrin lailla julistaa kaikille(, jotka suostuvat kuuntelemaan), miten käsittämättömän julmia ympärillä olevat ihmiset ovat. Ja koettaa kohentaa ja markkinoida sitä täydellistä kuvaa elämästään, johon ovat rakastuneet.

Tapaamme joskus onnellisia ihmisiä. He hymyilevät, heille on kutakuinkin sama mitä joku muu ajattelee heidän elämänsä kuvasta. Heillä on pieni tai suuri joukko ihmisiä, joiden muassa he tuntevat olonsa tarpeellisiksi, eivätkä koe tarvetta yrittää vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Onnelliset ihmiset ovat ärsyttäviä. He ovat itseriittoisia. He eivät kaipaa juuri sinun hyväksyntääsi. Heille on herttaisen sama, pidätkö heidän tapaansa toimia oikeana. He eivät välitä, mitä muut heistä puhuvat. Heidän ei tarvitse, he ovat tarpeellisia omassa elinpiirissään. Masentuneelle tai muutoin hukassaolevalle ihmiselle nämä sietämättömät tyypit ovat tietysti valtava uhka. Heihin saatetaan kohdistaa lähes Amerikan prseidentinvaalikampanjaa laajudeltaa vastaavat markkinointitoimet moisen itsekeskeisyyden esiinnostamiseksi koko maailman tietoisuuteen. Ja mikä kaikista ärsyttävintä, heitä itseään moinen vöyhke ei heilauta lainkaan. Miten itsekästä! Tuijottavat vain omaan napaansa, eivätkä lainkaan välitä muiden ihmisten ponnistuksista tuhota heidän täysin väärä kuva elämästä! Hyi häpeä!

Nykyään ihmseltä vaaditaan yhtä sun toista. Tulee olla kiltti ja korrekti lapsi ja mahtua käyrille ja normeihin. Nuoren aikuisen on opiskeltava ja ponnisteltava menestyäkseen ja hiljentää biologiset tarpeensa, jotka luonto on heihin hölmöyksissään rakentanut. Tulee hankkia työ ja arvostusta sekä säästötili. Tulee naida sovelias kumppani, joka täyttää tiukan kriteeristön. Naimisiin on järkevä mennä ennen kuin hankitaan lapsia. Keski-ikäisenä tietysti, jotta älyää ottamansa vastuun massiivisuuden. Lapsille tulee omistautua täysin ja varjella heitä kaikelta maailman pahalta, ikäänkuin heidän ei koskaan tarvitsisi elää siinä maailmassa. Tulee vanheta arvokkaasti, pysyä virkeänä ja liikunnallisena ja harrastaa aivojumppaa. Kuolla sopii ennen kuin aiheuttaa lähipiirilleen kohtuutonta vaivaa, mutta kuitenkin riittävän iäkkäänä, ettei ennenaikainen kuolema aiheuta kenellekään mielipahaa. Tämä epämiellyttävä projekti on myös syytä hoitaa jossain asiaan tarkoitetussa fasiliteetissa pois elävien ihmisten silmistä. Ihmisiä suorastaan ohjataan pois omasta navastaan, onnellisuuden alkulähteiltä ja ihmisyydestä. Koko yhteiskunta on rakastunut kuvaan. Erän koomikon sanoin, pitäisi yrittää tuoda "fun" takaisin fundamentalismiin. Eikä haittaa tekisi vaikka sen "mental"-osuuden jättäisi vähemmälle.

Olen alkanut arvostaa omaa napaani. Se on varsin soma. Se kaipaa selvästi enemmän huomiota emännältään.